Iltalehden nettisivujen vilkaisu johti seuraavan otsikon bongaamiseen: "Turva-alan ammattilaiset Ylelle: Miksei eduskunnan vartijoilla ole aseita?" Laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista (12.4.2002/282) määritellään ne tehtävät, joissa vartijalla on oikeus kantaa asetta, ja yksi näistä on kohteet, joilla on erityistä yhteiskunnallista merkitystä. (Lisäksi aseen kantamiseen työtehtävissä vaaditaan erityinen koulutus sun muut asianmukaiset luvat) Artikkelissa turvallisuusalan asiantuntijat ihmettelevät että eikö Eduskunta ole juuri tämmöinen yhteiskunnalisesti merkittävä kohde ja toteavat vielä samaan hengenvetoon että Suomessa turvallisuussuhkien ennakointi on täysin lapsenkengissä. Eduskunnan turvallisuusjohtaja Jukka Savola vastaa Eduskunnan luottavan enemmän teknisiin välineisiin, kuin tuohon Jenkkilästä tuttuun "aseistettu äijä joka kulmalla" -metodiin.

En ole turvallisuusalan asiantuntija, kuten arvovaltaiset artikkelin kommentaattorit (Mikä vtun FinSec? Never heard... Ja toisena kommentaattorina joku Turhatiimin pomo?), mutta olen turvallisuusalan työntekijä, ollut sitä jo useamman vuoden. Vaikka aikaisemmin tuo työnteko on keskittynyt tuonne kansainvälisen siviili-ilmailun turvaamisen puolelle, tähän on nyt liittynyt myös tämä vartiointipuoli erilaisissa kohteissa. Alan uutisointia tulee seurattua (kuten tästä blogistakin ilmenee) ja yleensäkin tykkään pysyä kärryillä alani asioissa. Eli kun kommentaattoreiksi kerran kelpuutetaan ketä vain niin minä kans, minä kans, minä kans!

Kyllä, LYT tosiaan sanoo että vartijoilla on tietyissä tehtävissä oikeus kantaa asetta. Nämä tehtävät ovat henkilösuojaustehtävät, arvokuljetustehtävät sekä yhteiskunnallisesti merkittävissä kohteissa työskentelevät. Tällaiseksi yhteiskunnallisesti merkittäväksi kohteeksi nämä IL:n kommentaattorit nyt kokevat siis Eduskunnan. Ja mikäs siinä, onhan Eduskunta sinällään yhteiskunnan kannalta merkittävä instituutio, mutta... mutta, mutta... Eduskunnan yhteiskunnallinen arvo johtuu sen työntekijöiden työpanoksesta yhteiskunnan hyväksi, eli kärjistäen perustuu tuotettuun palveluun. Semmoinen yhteiskunnallisesti merkittävä kohde, jossa Suomessakin aseistettuihin vartijoihin saattaa törmätä on esim. ydinvoimalat, sillä niiden yhteiskunnallinen arvo perustuu sen tuottamaan tuotteeseen, eli sähköön. Puhumattakaan mahdollisista vahingoista ympäristölle ja muulle yhteiskunnalle, jos vihulainen pääsisi moisen kohteen ilkeämielisesti tuhoamaan. Kansanedustajat ja ministerit voidaan aina kipata evakkoon johonkin bunkkeriin jos niikseen tulee, ydinvoimalan toimintoja on hiukan hankalampi lähteä siirtämään.

Mitä taas tulee tuohon Eduskunnan turvallisuusjohtajan kommenttiin aseistetuista jampoista joka kulmalla, niin komppailen kovasti. Yhdysvalloissa on joku kummallinen fiksaatio noihin aseisiin, että ne mukamas luovat turvallisuutta. Kilinkellit! Mahtaa olla vaarallinen paikka kun siellä kerran ei ilman torrakkoa pärjää! Aseistettu turvamies jossain ministeriössä ei luo turvallisuutta, hän luo näennäisen turvallisuuden tunteen. Kilpavarusteluun kun ei parane lähteä. Jos meidän vartijoille laitetaan aseet käteen niin pitää muistaa että myös vastapeluri varmasti pystyy tahtoessaan varustautumaan kahta kauheammilla aseilla. Tästä syystä harva arvokuljettaja kantaa asetta, vaikka saisivatkin. Mikään ei ole arvokkaampi kuin ihmishenki ja sitä arvotavaraa ei lähdetä oman hengen uhalla suojaamaan, kun kaikki on kuitenkin vakuutettua.

Toki siinä kommentaattorit Manninen (FinSec) ja Nyström (Turvatiimi) ovat oikeassa, että ennakointia saa ja pitää harrastaa ja "kaikkia poliitikkojen saamia nettiuhkauksia" ei saa ottaa "kylähullujen ja teinipoikien päähänpistoina." Näihin pitää suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella, mutta paranoidiksi ei pidä ryhtyä. Toisaalta Suomi on siitä enemmän kuin hieman ristiriitainen paikka, että yhtäältä turvallisuusala nähdään yleisesti ottaen lelupoliisien ja kaiken maailman pullistelijoiden suojatyöpaikkoina, mikä puolestaan johtaa siihen että oikeasti asialliseen keskusteluun turvallisuudesta ei lähdetä."Se nyt vaan on noiden hössötystä, ei täällä meillä Suomessa mitään koskaan tapahdu." Yksityiset vartiointifirmat nähdään jonkimoisena piruna ja vartijat ylipäätänsä on tuhia. Toisaalta siten yritettään löytää alalle niitä asiallisesti ja ammattiylpeydellä hommansa hoitavia vartijoita, koska totta on sekin että alalta läytyy monta mätää omenaa, jotka hankaloittavat työn arvostuksen nostamisen kansan syvin rivien keskuudessa.

Keskustelu alan arvostuksesta sikseen, mitä hyötyä niistä aseista sitten olisi? Ei mitään. Kuten jo todettu, oma varustautuminen johtaa vääjäämättä kilpavarusteluun ja siihen ei missään nimessä pidä sortua. Jos joku yrittää Eduskuntaan ase taskussaa, se torpataan turvatarkastukseen. Jos joku taas päättää Eduskuntaan IED:n kanssa (IED = Improvised Explosive Device, saattaa vilahdella englanninkielisessä Irak / Afganistan -uutisoinnissa) niin sekin torpataan sinne ovelle. Ja jos se taas saa päähänsä räjäyttää Eduskunnan jo siinä ovella, niin siinä ei hirveästi vartijan aseistuksella asiaa paranneta. Eli hyödyt aseistetuista vartijoista eivät millään tavalla ole suhteessa niihin haittoihin. 

Ainakaan minun mielipiteestäni, mutta minähän en ole mikään asiantuntija...

Helsingin Sanomat kirjoittaa British Airwaysin hallituksen puheenjohtajan Martin Broughtonin kovasanaisesta hyökkäykesestä lentokenttien turvatoimia vastaan. Broughtonin mukaan lentokenttien turvajärjestelyistä suuri osa on täysin turhia ja olemassa vain siksi, että Yhdysvallat näitä turvatoimia muilta mailta edellyttää. Päästään taas tähän argumenttiin että muiden maiden ei tulisi sokeasti totella suurta ja mahtavaa Ameriikan Yhdysvaltoja, ja että USA ei voi edellyttää muilta mailta tiukempia turvatoimia kuin mitä sen omilla sisäisillä lennoilla on käytössä.

Tuo viimeinen on kyllä totta. Tiukat turvatoimet kansainvälisillä lentoasemilla muualla maailmassa ovat aika turhia, jos jenkkien sisäisillä lennoilla eivät samat ole käytössä. Turvajärjestelyiden turhuudesta yleisesti en sitten menisi niinkään sanomaan samaa. Se nyt on tosin todettu jo moneen kertaan, että kaiken maailman nestesäännöt ovat kyllä turhia, etenkin kun ne eivät edes puutu ruumassa kulkeviin oikeasti vaarallisiin aineisiin, kuten kaiken maailman hiuslakka- ja dödöpulloihin, jotka ovat siis painepulloja ja joiden kyljessä on kiva "extremely flammable" -merkintä... 

Uutisen yhteydessä oli jälleen joku matti meikäläisen keskustelunavaus aiheesta. Johtoajatuksina tässä mielipidekirjoituksessa oli lähinnä se, kuinka turvatarkstukset on nöyryyttäviä kun ihan vyönkin joutuu ottamaan pois (jos herra nyt ihan välttämättä haluaa, niin voidaan se käsintarkastuskin suorittaa varmasti), ja se että kun kerran riskiryhmät tiedetään, niin turvatarkastuksetkin pitäisi profiloida. Eli siis toisinsanottuna pitäisi tarkastaa kaikki arabit ja afrikkalaiset, niinkö? Kyllä, tätä me sivistyneet ihmiset kutsumme rotuun perustuvaksi syrjinnäksi ja maailmalla on huomattava määrä erilaisia lakeja ja sopimuksia jotka kieltävät moisen toiminnan. Meitä suomalaisia eniten koskettavana nyt mainittakoon Suomen perustuslaki.

Sitäpaitsi, tunnetaanko niitä riskiryhmiä oikeasti? Heti kun turvatarkastuksia aletaan tehdä sen perusteella, että eihän tuo valkoihoinen kunnollinen veronmaksaja nyt mitään tekisi, kun se vanookin niin ihan kautta kiven ja kannon, niin eipä se paljoa vaadi että joku ilkeämielinen terroristi-ihminen käy nappaamassa jonkun lapsen tai muun rakkaan ihmisen panttivangiksi ja sanoo että kuljetapas tuo tuosta turvatarkastuksesta läpi ja anna tuolle kaverille tuolla toisella puolella, kun ei ne sinua tarkasta.

Toisekseen, maailma on täynnä kaikenlaista hiihtäjää. Turvatarkastuksissa jää lennoilta rannalle paljon oikeasti vaarallista tavaraa, kun ihmiset eivät joko tajua tai halua tajuta niiden olevan mahdollisesti vaarallisia lentokoneessa. Nimimerkillä "turistilta turvatarkastuksessa fileerauspuukon poistanut". Fileerauspuukon! Ja täti oli ihan oikeasti viemässä sitä puukkoa sinne matkustamoon. Epäilinkö häntä heti terroristiksi ja mahdolliseksi lentokonekaappariksi? No en tietenkään. Oliko hän selkesti vain ajattelematon? Kyllä, todellakin. Pienen neuvottelun jälkeen puukko lähti sitten ruumaatavaroihin...

Voi kyllä, kyllä, olen jäänyt koukkuun liikuntaan! En nyt edelleenkään mitään himotreenejä vedä, edelleenkään en ymmärrä punttitreenaamista, enkä aikatauluta viikkoani lenkkien ympärille, mutta viime aikoina on tullut huomattua että oikeasti alan voida pahoin jos en pääse muutamaa kertaa viikossa lenkille tai muuten liikkumaan. Positiivista.

Kotiutumisen jälkeen on tuota painoa tullut hieman turhan paljon ja nopeasti takaisin, kun liikunnan määrä ja ruokavalio muuttuivat siitä säännöllisten ruoka-aikojen ja vähäisten välipalojen ihanteesta takaisin pre-armeijan aikaiseen vuorotyöläisen syön-kun-ehdin aikatauluun. Niine kaikkine välipaloineen.

Tavoitteena tällä hetkellä olis keväällä juosta Cooperissa 2600, joka on siis vaatimuksena sotilasvirkaan nimitettävältä. Kattellaan...

Runner's World on muuten ihan asiallinen saitti, vaikka ameriikan eläville onkin pääasialliesti tarkoitettu. Samanlaisia ihmisiä sielläkin asuu, kuin täällä koto-Suomessakin, samoine vaivoineen ja kysymyksineen. Kannattaa tutustua.

Steve Jobs ja turvatarkastaja tappeli, turvari voitti. Ainakin tämän uutisen mukaan. Uutisen lukemista seurasi aikastans totaalirepeäminen. Ukko on vissiin ainakin monien mielestä jokseenkin fiksu, mutta ei ymmärrä miksi heittotähtiä, jotka muuten mm. Suomen aselainsäädännössä kielletään kokoonaan, ei saa viedä lentokoneeseen, olkoon kuinka yksityinen tahansa. Hatunnosto ja kumarrus sille turvari-ressukalle jolla tuo Jobs on pokana ollut... Aina ei ole helppoa...

... etenkin jos asiasta itse väen vängällä tekee vaikeata. Epäilen kovasti, että tämä japanilainen turvatarkastaja olisi tätä asiaa mitenkään kovasti töykeästi hra Jobsille selittänyt, ja varmasti on paikalla ollut yksi jos toinenkin isompi pomo asiaa selittämässä, mikäli japanilaista kulttuuria on yhtään tunteminen. Eivätkä nuo kiusallaan noita kallisarvoisia matkamuistoja mieheltä ole pois ottaneet, mikä saattaa niiden olla hankalaa ymmärtää, jotka muutenkin luulevat omistavansa maailman ja joiden takia turvamääräyksiä pitäisi aina olla joustamassa, kun eiväthän he nyt hyvänen aika mitään ajatelleet sillä heittotähdellä/veitsellä/aseella/pippurisuihkeella/vaarallisella esineellä X tehdä.

Turvatarkastajan näkökulmasta totean, että minua ei hittojakaan kiinnosta mitä sinä ajattelit tai et ajatellut sillä vaarallisella esineellä X tehdä, sinä et sitä siitä turvatarkastuksesta eteenpäin vie. Minua kiinnostaa lähinnä se, että maailma on täynnä päästään enemmän tai vähemmän vinksahtaneita yksilöitä, jotka eivät tarvitse pimahtaakseen kuin sen pienen ärsykkeen, olkoon se sitten vaikka se sinun käsissäsi täysin harmitoman vaarallisen esineen X pelkkä näkeminen. Lentokone on suljettu tila, sieltä ei pääse karkuun kun se lentää siellä aika korkealla taivaalla, ja jos se tulee suunnitelmien vastaisesti alas sieltä korkealta, se tulee sieltä kovaa ja siinä sattuu yleensä aika montaa ihmistä siellä koneessa ja pahimmassa tapauksessa myös täällä alhaalla maanpinnalla. Sen lisäksi että maailma on täynnä hulluja, se on myös täynnä valehtelijoita, ja niitä kaikkein pahimpia, eli hulluja valehtelijoita. Niin että ei, minä en ole valmis joustamaan näissä asioissa. Ja toivon sydämestäni, että kukaan muukaan näissä hommissa nykyisin työskentelevä ei ole, koska en halua olla matkustaja siinä koneessa, jossa yhdistyvät nuo säännösten vastaisesti koneeseen sallitty vaarallinen esine X ja päästään vinksahtanut yksilö.

No mutta kun nyt oli kyseessä yksityislentokone, joku rupeaa nillittämään. Joo, niin oli. Kyseinen yksityiskone kuuluu kuitenkin tietääkseni siviili-ilmailun piiriin, ja siten siviili-ilmailua koskevien turvallisuussäännösten piiriin. Itseäni nyt ainakin lähinnä kiinnostaa, että mitä hittoa se Jobs meinasi niillä heittotähdillä siellä koneessa tehdä? Ruumassahan tuommoinen matkatavara olisi mennyt ilman mitään sen suurempaa haloota! Eikö sitten yksityiskoneissa ole matkalaukkuruumaa, vai? Jotain semmoista tilaa mistä koneen matkustaja ei pääse tavaroihin käsiksi matkan aikana?

Enkä nyt oikein voi uskoa tätä kirjoittavani, mutta kerrankin tuolla HS:n keskusteluissa oli joku ihan oikein todennut, että turvatarkastuksesta ei kävellä suoraan suljettua putkea pitkin sinne omaan yksityiseen koneeseen, vaan siellä voi olla vaikka kuka ilkeämielinen ja -aikeinen henkilö odottelemassa, että tuo rahakas yksityiskoneellaan matkustava tuo hänen special tilauksensa turvatarkastuksen läpi ilman mitään ongelmaa. Notta ihmetelkäähän siinä sitten, että miten se nyt noin pääsi käymään, kun eihän tuommoisia pitäisi saada koneeseen tuoda. Turvatarkastajat mokanneet! Ai mutta ei, sehän saikin nuo tuolta hra Isoherralta, joka vannoi kautta kiven ja kannon, että ei meinaa kaapata niiden avulla omaa yksityislentokonettaan.

Olkoon niin tai näin, nuo turvallisuussäännökset ovat olemassa ihan syystä ja se, että niistä alettaisiin joustamaan aina, kun kohdalle sattuu omasta mielestään riittävän tärkeä henkilö, tekisi niistä täyttä sanahelinää. Ihmiset ovat täysin jumiutuneet tuohon naurettavaan nestekontrolliin turvatarkastajien ainoana tehtävänä, ja totta onkin että se on ehkä näkyvin ja eniten aikaa vievin työtehtävä lentokenttien turvatarkastajilla, ja sekin vain siksi että ihmiset eivät osaa lukea niitä sääntöjä tai he uskovat ja luulevat olevansa niin tärkeitä, että heidän kohdallaan voidaan tehdä poikkeus. Kun ne turvarit oikeasti tekevät tärkeää työtä, eikä ihmiset oikein tajua sitä ennenkuin taas jossain joku kone tulee alas semmosena GBoF:nä (Great Ball of Fire).

OIis tullut Suomessa turvatarkastuksesta läpi, oltais poliisit jouduttu kutsumaan paikalle noiden heittotähtien takia. Ne kun tosiaan on Suomen aselainsäädännössä kielletty kokonaan. Siitäkös ne otsikot oltais revitty :D

Kaksi kappaletta ihan mielenkiintoisia kirjoja tullut luettua. Ensimmäisenä vuorossa Malcolm Gladwellin "What the Dog Saw".

"What the Dog Saw" on kirja siitä toisesta näkökulmasta. Gladwell kirjoittaa varsin inspiroivasti useista eri aiheista ketsupista hiusväriin, kuvaillen ei omia kokemuksiaan aiheesta, vaan muiden näkökulmasta. Kutsun kirjoituksia inspiroiviksi siksi, että ne herättävät lukijassa pienen uteliaisuuden kipinän saada selville mitä muiden kokemukset tai ajatukset jostain asiasta ovat. Ja vaikka kirja ei mitään erityisempää suurta herätystä saisikaan aikaiseksi, kaikki artikkelit ovat kuitenkin aiheiltaan niin epätavallisia ja sen verran pikkutarkasti tutkittuja, että ne ovat siitä syystä mielenkiintoista luettavaa. Kaikki kirjan kirjoitukset ovat Gladwellin tuotantoa vuosin varrelta ja ne ovat alunperin ilmestyneet The New Yorker -lehdessä. Tästä syystä "lukujen" pituus ei päätä huimaa, joten tämmöinen ADHD-tapauskin kuin minä jaksaa lukea koko aihepiirin läpi kerralla. Kaiken kaikkiaan loistava pakkaus, suosittelen.

Toinen viimeaikainen hankintani on Neil Straussin "Emergency". Halusin jotain hauskaa luettavaa, jota ei välttämättä tarvitse ottaa niiiiin vakavasti, jotain hieman kieli poskella kirjoitettua. Päädyin etsinnässäni tähän Straussin kirjaan. Strauss on aikaisemmin kirjoittanut mm. Rolling Stonesille ja on ennen "Emergencyä" julkaissut kaksi muuta kirjaa ja ollut mukana kirjoittamassa mm. Mötley Cruen kirjaa "The Dirt" (luettu on sekin). Lupaavaa... No, mistä "Emergency" oikein kertoo? Kaipa tuota voisi jollain kieroutuneella ajattelulla kuvata kasvukertomukseksi, Strauss nimittäin kertoo kirjassa siitä, miten hänestä "kasvoi" selviytymis-ekpertti, ja miksi hän tälle tielle lähti. Strauss kuvailee mm. prosessia, johon hän ryhtyi saadakseen itselleen toisen maan kansalaisuuden Yhdysvaltain kansalaisuuden rinnalle. Ottaen huomioon miten paljon rahaa siihen hommaan upposi, ei, en ajatellut ottaa mallia... Sitäpaitsi Suomen kansalaisuus on oikein hyvä kansalaisuus, kiitos vain. Kuten ajattelinkin, "Emergency" oli juurikin semmoista viihdettä, jota etsinkin. Ei liian vakavastiotettavaa, mutta ei myöskään liian kevyttä viihdettä. En tätä kirjaa nyt välttämättä ihan kaikille suosittelisi, mutta jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin eipä tuo nyt mikään huono tapaus ollut.

Näin tällä kertaa. Kattellaan!