Tämän päivän Hesarin kotimaan osassa oli sinänsä mielenkiintoinen Välihuomio. Toimittaja Matti Huuskonen kommentoi aseistakieltäytyjien passitusta vankilaan, nyt kun jälleen kerran yksi suomalainen pasifisti on päässyt lehtiin lähtemällä maanpakoon. Toimittajalla tekee sinänsä hyviä huomioita asiasta mainiten mm. ristiriidan siinä, miksi Jehovat on vapautettu asevelvollisuudesta mutta ei ketään muuta, vaikka näillä muilla saattaa olla aivan yhtä vahva vakaumus.

Noh, kuuluvatko aseistakieltäytyjät siis vankilaan. Toimittaja vastasi hieman epäröiden, itse vastaan hieman varmemmin: kyllä. Sitten perustelut.

Suomessa on lain mukaan asevelvollisuus. Samaisen lain mukaan niille, jotka eivät aseista perusta, on varattu mahdollisuus siviilipalvelukseen. Tämä on laki.

Noh, tämä otsikoihin päätynyt Masalin on todennut perusteluikseen maanpaolle halun herättää keskustelua ja että demokraattisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ei saisi joutua vankilaan siksi että sanoo ei. Mutta kun se "ei" rikkoo lakia. Ahaa, lakien noudattaminen on siis valinta...? No mutta loistavaa! Minä voin siis sanoa ei veroille ja liikennevaloille, voin siis huoletta vetää dunkkuun jokaista jonka naama ei miellytä koska hei, lain noudattaminen on valinta. Just.

Sitten se sivari, jonka kesto on kuulemma niiiiin epäreilu yleisimpään aseellisen palveluksen suorittamisaikaan nähden. Correct me if I'm wrong, mutta ymmärtääkseni yleisin asepalveluksen kesto on 9 kk ja sivari puolestaan kestää sen 13 kk? Sivari pääsee työpäivän jälkeen kotiin. Näkee kavereita, saa oikeastaan tehdä aika pitkälti mitä haluaa. Eikä puhettakaan gineksistä sun muista asepalvelusta värittävistä pikkujipoista. Sivari ei joudu kuuntelemaan hinaajan tavalla huutavaa alikkia tai rämpimään sysipimeässä metsässä. Mikäs tässä nyt oli niin epäreilua?

Jos sivarin ongelmiin tai asevelvollisuuteen haluaa puuttua, kannattaa pyrkiä eduskuntaan. Plain and simple. Perinteinen suomalainen valivalivalitusvirsi raikaa kovaa ja korkealta, halutaan kaikki ne demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan oikeudet ja edut mutta ei niiden turvaamiseksi tarkoitettuja velvollisuuksia. "Haluan herättää keskustelua." Just. Eli siis haluat että joku muu tekee asialle jotain. Mitäpä jos itse tekisit asialle jotain?

Niin, itsehän olen siis menossa vapaaehtoisesti armeijaan kesällä. En siksi että olisin joku sotaa ihannoiva asehullu, itseasiassa kartan kaikkea konfliktia viimeiseen asti. En myöskään ole menossa armeijaan siksi, että haluaisin sillä todistella itselleni tai kenellekään muulle mitään. Olen vain realisti. Aseeton yhteiskunta on hieno ja ylevä mutta täysin utopistinen ajatus. Ihmisluonto on sellainen, että jos yhdeksän kymmenestä laskee aseensa niin aina löytyy se kymmenes joka toteaa että voi veljet mitä idiootteja, ammunpa muutaman ja rupean lopuille diktaattoriksi. Paras tapa ehkäistä iso tappelus on tehdä kaikkensa sen eteen että tappeluksesta on enemmän vaivaa kuin hyötyä sen aloittajalle ja siksi siihen ei kannata ryhtyä.

Kannatanko yleistä asevelvollisuutta? Kyllä ja ei. Palkka-armeija ei Suomessa mielestäni ole vaihtoehto, juurikin sen takia että valitettavan suuri kansanosa edustaa juuri tuota "kaikki, mulle, heti, nyt"- ja "ei, en halua tehdä mitään sen eteen"- ajattelutapaa, eli riittäisikö "innokkaita" ylläpitämään uskottavaa maanpuolustusta? Toisaalta, riittäisikö pienempi armeija mikäli tekniikka olisi ajantasaista? Näitä kysymyksia saa pohtia minua asiaan paremmin perehtyneet sedät ja tädit jotka siitä saa palkkaa, m'olen vaan tavallinen tradenomiopiskelija.

No niin, eiköhän tämä ollut tässä nyt. Sanainen arkku sulkeutuupi nyt taas joksikin aikaa.