Aviisista bongasin mielenkiintoiselta kuulostavan artikkelin "Sovinisti vs. feministi". (Aviisi, 09/2005) Vanhahan tuo juttu on, ei siinä mitään, mutta noinkohan tuo asetelma tuosta mihinkään on muuttunut. Ei, tästä ei tule mitään feministi-propagandaa, pois semmoiset minusta. Siis ihan aikuisten oikeasti.

Tuon artikkelin sovinisti ei minussa erityisempiä antipatioita herättänyt. Siinähän laukoo, aivan vapaasti. Se oli tuo artikkelin feministi joka sai niskakarvani pystyyn. Hän yrittää juttunsa alussa luoda itsestään mielikuvaa maltillisena, ajattelevana feministinä joka ei etsi konfliktia sukupuolien välillä kaikessa tekemisessään. Mielikuva rapisee varsin nopeasti kun lukee hieman pidemmälle.

Jos gradunsa haluaa tehdä feministiseen tutkimusperiaatteeseen nojautuen, fine. Good for you. Toivotan onnea valitsemallanne tiellä. Mutta sanoa, että lähestulkoon kaikki tähänastinen tutkimus on ollut "vain ja ainoastaan -- sukupuolisokeaa potaskaa" on lähinnä lapsellista ja osoittaa tiettyä laajemman mittakaavan ymmärtämisen puutetta, imho. Etenkin kun kirjoittaja jatkaa, että kun seminaarivetäjä ehdotti feministisen näkökulman unohtamista ja analysoimaan tutkimuksen kohdetta sellaisenaan (an sich), neiti jätti koko kommentin huomioimatta ja ymmärtääkseni hylkäsi koko laitoksen kokonaan. Mikä edelleen mielestäni osoittaa lisäksi kykenemättömyyttä ottaa vastaan palautetta. Koska feministihän on aina oikeassa ja kaikki muu on vain sovinistien yritystä alistaa naisia. Mikä putkiaivo! Varmaan jalona ajatuksenaan oli että tässäpä näytän nyt näille että on muitakin kuin niitä stereotyyppisiä feministejä, mutta oikeasti päätyikin vahvistamaan niitä vain entuudestaan.

Olen vissiin oikeasti feminismin pahin vihollinen, oikeasti tasa-arvon kannalla oleva nainen. Koska naiset ei ole parempia kuin miehet. Miehet eivät myöskään ole parempia kuin naiset, ettäs sen tiedätte. Miksi kaikkeen on aina saatava jotain kautta tuotua se nais-mies-vastakkainasettelu? Yllämainittu ehdottomuus on omiaan saamaan kenet tahansa näyttämään ylimielisyydessään lähinnä naurettavalta.

Itsehän en koskaan ole siis väärässä... ;)