Voi taivahan taatto sentään! Taitaa toimituksissa näin heinäkuun aluksi olla pulaa uutisista, kun jopa YLEn toimitusjohtaja Jugnerin vaimolleen tehtailemasta hempeilyvideosta pitää otsikoita repiä... Siis oikeasti, ketä kiinnostaa? Söpöä, joo, mutta uutiskynnyksen ylittävää? Ei todellakaan. Ja ei, en ole varsinaista uutista vaivautunut lukemaan, otsikko vain kiinnitti huomioni ja aiheutti tämän "miksi, voi miksi?!"-reaktion.

Vajaa puolitoista viikkoa vapautta jäljellä, sen jälkeen suuntana Säkylä... Ihmiset on tässä kevään mittaan kyselleet, että jännittääkö mua... Aikasemmin ei erityisemmin, mutta nyt kyllä jo hieman. Eikä se väärin ole, ihan tervettäkin jopa. Pitäis tässä päättää, lähdenkö ensi viikoksi mökille vai en. Jos olisin tosi fiksu niin jäisin Stadiin ja rykäisisin tuon opinnäytteeni loppuun, voi syksyllä tuo kirjoittaminen olla hieman astetta haasteellisempaa... Jatkamisen aloittaminen kun vaan on hieman, noh, haasteellista. Kun tuossa keväällä tuli päntättyä niitä ensihoidon pääsykokeita varten, pääsi ensimmäistä kertaa vuosiin lukemaan asiaa joka oikeasti kiinnosti, ja se tavara oikeasti jäi päähän, niin paluu näiden traden opintojen pariin edes siksi vähäksi ajaksi, mitä tuo yksi lopputyö ja kansantalouden uusinta vaatisivat, tuntuu ylivoimaiselta. Yritän kovasti tolkuttaa itselleni että jäljellä on niiiiin vähän ja aikaa ja vaivaa vaatii niin vähän, että tyhmä olen jos en näitä kunnialla kotiin vedä, mutta ei helpota. Noh, aika näyttää olenko edes puoliksi niin fiksu kuin mitä väitän olevani.

Näin nyt taas tänään, huomenna ehkä jotain muuta.