Bongasin tänään Stadiumista ko. tapahtuman esitteen ja uteliaisuuttani kävin tutkailemassa myös nettisivutkin sitten läpi. Olen tässä jonkin aikaa etsinyt itselleni jotain motivaattoria, jolla jatkaa intin aikana ihan hyvän alun saaneen juoksuharrastuksen parissa samalla innolla. Kuitenkin itseni sen verran hyvin tunnen, että jos mitään muuta kipinää, kuin että se nyt vaan on hyväksi sulle, ole niin ensimmäisen sadekuuron iskiessä tämä tyttö keksii kyllä kaikki mahdolliset tekosyyt olla raahautumatta lenkkipolulle.

Eli... Tästä päivästä alkaen tässä blogissa saatte sitten satunnaisesti seurailla myös meikäläisen valmistautumista Helsinki Midnight Runille. Että näin. Ja nyt kun olen näin kaiken kansan edessä mennyt toteamaan, että tuossa tapahtumassa juoksen, niin pakkohan se sitten kanssa on. Poislukien jonkun juoksemisen estävän vammautumisen sattuessa...

Jos kiinnostaa, niin käykäähän tsekkaamassa Helsinki Midnight Run.

Tänään opettelin vihdoin ja viimein käyttämään tuossa jo jokin aika sitten hankkimaani sykemittaria. Suunnon t1c, mikäli jotakuta nyt sattuu noinkin random tiedonjyvä kiinnostamaan.

Toinen asia, joka on viime päivinä innoittanut pukemaan nuo juoksukengät jalkaan on viime viikolla lukemani kirja "Naisten juoksukirja". Kirjoittaja on Kirsti Valasti. Tykkäsin kovasti suurimmasta osasta, mielestäni kirja sisälsi paljon hyödyllistä tietoa juoksemisesta, treeniohjelmista, kenkien valinnasta sun muusta. Kaiken lisäksi ehdottomana plussana nimenomaan se, että kirja on naisen näkökulmasta kirjoitettu, eli kirjassa käsitellään mm. sellaistakin aihetta kuin juoksuharrastus raskauden aikana. Ko. aihe nyt ei ole se minulle kaikkein ajankohtaisin, mutta kuitenkin esimerkkinä. Itse en ollut esim. aikaisemmin kiinnittänyt juoksuasennossani huomiota ilmiöön, jonka Valasti totesi olevan varsin yleinen etenkin naisila, eli monet naiset tuppaavat heiluttamaan käsiään juostessaan edessään sivulta sivulle edestakaisin sen sijaan että kädet heiluisivat sivuilla. Monet puristavat myös kätensä tiukkaan nyrkkiin juostessaan, kun parempi olisi antaa sormien olla rennot. Pikkujuttuja, mutta pari kertaa nyt olen juossut näihin huomiota kiinnittäen ja ero on ollut varsin huomattava.

Mut joo. TJ 10! Kohta se on ohi!