Mjoo... kahden viikon yövuoroputki on ohi, ei mulla mitään yövuoroja vastaan ole, päinvastoin tykkään niistä ihan suhteettoman paljon, mutta ton kahden viikon yöllisen elon jälkeen on astetta hankalampi kuitenki päästä kiinni tavallisesta päivärytmistä. Viimeiset kaks päivää olen viettänyt nukkuen ja sit yöt valvonu. No, nyt alkaa taas olla normaali rytmi päällä, ihan positiivista, ehdin tän päivän nauttia normaalista elosta ja sit huomenna aamuvuoroon.

Ärsytyksen ja harmin aihe numero yksi tällä hetkellä: ajän hallitus ja ryhmäkoheesion puute. Oltiin viime viikonloppuna toimistolla siivoomassa, ja hallituksen uusin jäsen suurin piirtein sanelee että mitä hänen mielestään sopii säästää ja mitä heitetään pois. Voi taivahan taatto kun mua pistää välillä ärsyttämään se mies. Sillä on hyviä ideoita välillä, joo, mutta kun sen käytös välillä on myös just sitä tasoa että hän on kaikessa oikeassa, ja sit se asenne on välillä just niin ylimielinen että nyt kun HÄN on mukana hommissa niin loppuu tää nappikauppa ja neitien leikkimien ja hommia ruvetaan nyt tosissaan pyörittämään. Ja kun puol hallitusta lähtee sen taakse, semmosia neitejä joita viimesen puolen vuoden ajan on oikeesti saanu välillä potkia tekemään semmoisia yksinkertaisia asioita kuin kertomaan mulle ja pj:lle, jotka työharjottelun takia oltiin poissa koululta, että siel ois meille postia. *ärrinpurrin*

Niin, siis meidän toimisto, ennen niin värikäs ja mukava paikka, on nykyisessä asussaan semmonen kliinisen, modernin puhdas että ahdistaa. Meillä oli seinillä kortteja joita hallituksen jäsenet oli lähetelly toimistolle jos joku oli jossain matkalla, joo kansioon, pois seiniltä. Kansioon! Siis wtf? Ne oli tarkoitettu esillelaitettavaks! Meillä oli kaikenmaailman hauskoja sarjisstrippejä kanssa seinillä, joo roskikseen. Sit kuulemma ei mitään seksistisiä näyttelijoiden kuvia seinille, pois semmoset. Bilejulkat sentään säästy, se ois muuten ollu sota. Oikeesti pistää lievästi sanottuna vihaks, kaikki kuvat sun muut pois, siellä ei oikeestaa ole seinillä nyt mitään mikä kertois siitä kaikkein tärkeimmästä, eli elämästä. Mulla on kaks johtoajatusta joiden mukaan elän elämääni, toinen on että se ei pelaa joka pelkää, ja toinen on että se on vain elämää, ei sen enempää eikä vähempää ja elämä saa ja sen pitää näkyä ja kuulua.

No joo... Sepä siitä, en nyt enään jaksa tuosta aiheesta vuodattaa, vaikkakin ounastelen että meidän ajän hallitus tulee syksyn aikana esiintymään tämän blogin kirjoituksissa suunnilleen samalla frekvenssillä kuin mun harjoittelupaikka viime keväänä...

Oon taas viime aikoina innostunu postcrossingista... Vissiin neljä korttia tullu lähetettyä viikon sisällä, ovat vissiin kaikki jopa päässeet jo perillekin. Pitäis vielä kaks tässä muistaa pistää postiin, toinen menee Brasiliaan ja toinen Jenkkilään. Viime viikolla toi posti mukanaan kortin Hollannista, se oli kiva kortti. Vaikkakin aika moni mun korteista on viime aikoina mennyt Hollantiin tai tullut sieltä, niin tää oli kyllä kiva kortti koska a) se on Damista ja Dam on mukava kaupunki ja b) se kuva siinä kortissa on semmosesta kanaalista Damissa, joka on sille kirjoittajalle tärkeä. Tykkään siis kovasti semmoisista korteista joissa on jotain ajatusta.

Nyt menen siivoamaan vähän ennenku lähden kaupunkiin kavrun kanssa.