No niin, nyt on joulut ja uudet vuodet juhlittu ja aika koota yhteen mitä viime vuodesta jäi käteen...

Viime vuosi piti sisällään työharjoittelun, jonka aikana tuli tajuttua että tällä koulutuksella ei valtion hommiin kannata mennä. Enpä minä sieltä työharjoittelusta muutenkaan hirveästi mitään uutta oppinut enkä päässyt sen kummemmin mitään koulussa opittuja taitojakaan hyödyntämään. Tylsää oli, siinäpä se. Kärsivällisyyttä ehkä tuli opittua kun pomo oli näitä tapauksia jotka sanoo että tee näin ja sitten tulee hetken kuluttua sanomaan että miksi teit näin kun halusin että teet noin. Ei muuta kuin hammasta purren tekemään uudestaan.

Viime vuonna opin myös että ensin tutkitaan ja selvitetään kaikki näkökannat ja sitten vasta hutkitaan. Tuli tuossa loppukeväästä lähdettyä hieman soitellen sotaan ilman että kuulin kaikkia osapuolia ja siitä kärsi kolhuja hieman suurempikin kokonaisuus kuin vain minun ylpeyteni. Opikseni otin ja samankaltaisen tilanteen hoidin syksyllä kunnialla kotiin ilman suurempia kriisejä.

Kärsivällisyys on muutenkin ollut kuluneen vuoden aikana koetuksella. Besserwissereistä ei oikeen tykkää kukaan, en minäkään. Yksi semmoinen tuolla opkussa on tullut vastaan ja se on toiminnallaan tuhonnut aika paljon. Luulee olevansa aina kaikessa oikeassa ja olevansa toiminnalle hyödyksi, mutta todellisuudessa ei tee mitään muutan kuin aiheuttaa pahaa verta ja heittää aina vain enemmän kapuloita rattaisiin. Sinä päivänä kun valmistun niin tulen ko. henkilölle todennäköisesti suoraan ilmoittamaan että jos minun ei enään ikinä tarvitse hänen naamaansa nähdä niin iloinen olen, sen verran henkilökohtaisina hyökkäyksinä olen hänen toimensa ottanut.

On tässä kuluneessa vuodessa ollut paljon hyvääkin!

Opkupestin myötä olen läheisemmin tutustunut moneen mahtavaan ihmiseen ja saanut paljon uusia kavereita. Paljon on tullut erinäisiä tapahtumia kierrettyä kavereiden kanssa, olen ollut itsekin mukana muutaman tapahtuman järjestämisessä joko ihan vetovastuussa tai taustalla. Uusi työpaikka irtosi kesän alussa ja siellä olen tutustunut moneen mahtavaan tyyppiin joiden kanssa on välillä aika ratkiriemukasta tehdä töitä.

Opiskelut ei syksyllä ehkä edenneet aivan toivottua tahtia, mutta ne kurssit jotka läpi sain meni joko sitä paremmin arvosanoin läpi (kaksi femmaa napsahti!) tai oli muuten semmoisia komapastuskiviä opintojen etenemisen tiellä että ne kun sai läpi niin siitähän se riemu repesi. Muutenkin oli tuo opiskelumotivaatio hieman hukassa syksyllä kun ei ala oikein tuntunut omalta, mutta eiköhän tämä tästä.

Ja mitä siis odotan tältä muutama päivä sitten alkaneelta vuodelta?

Valmistuminen häämöttää jo horisontissa, toukokuussa tästä tytöstä olisi tulossa tradenomi. Muutamia kursseja tässä olisi vielä hoidettavana, mutta kyllä se siitä. Motivaatiota on tällä hetkellä paremmin kuin mitä syksyllä oli.

Valmistumisen jälkeen olisi tarkoitus astua armeijan harmaisiin. Kyllä, tiedän että se ei minulle pakollista ole, ja verrattaen vanhakin alan tuota varten jo olla, mutta jos en mene niin luulenpa että joskus vanhemmiten saattaa jäädä harmittamaan etten mennyt. Nyt jo harmittaa etten lukion jälkeen mennyt, toisaalta lukion jälkeen olin vielä niin naiivi ja kirjan kansien välissä kasvanut että ei ehkä kantti olisi kestänyt. Eli ehkä parempi näin, mene ja tiedä...

Mutta joo, nyt on mennyttä ja tulevaa fiilistelty tarpeeksi, ei tarvii enään taas vähään aikaan... Muita aiheita tänään...

Teinpä eilen muuten harvinaisen hyvää murkinaa. Pestokana-mozzarellaciabattaa, mmm-mm. Ohje menee jokseenkin näin:

Pilkotaan tuoretta tomaattia (2-3 kpl, riippuu syöjien määrästä, kahdelle riittää 2 kpl) ja valkosipulia. Heitä kulhoon tomaattien ja valkosipulin lisäksi pinjansiemeniä ja oliivioljyä, ripaus suolaa ja mustapipuria ja sekoita.

Laita esipaistettu ciabatta paistumaan (kahdelle syöjälle riittää 1 iso leipä). Sillä aikaa kun leipä paistuu, paista kana.

Lämmitä paistinpannu (duh!) ja paista (maustamaton) kana siten, että pinta on kauniin värinen ja liha on kypsää (kokeile esim. haarukalla fileen paksuinta kohtaa, ei saa näkyä yhtään vaaleanpunaista). Lisää paistinpannulle tomaattiseos sekä 3-4 rkl pestokastiketta. Kääntele kananpaloja kastikkeessa. Kun tomaatti on pehmentynyt, ota kana pois liedeltä.

Halkaise leipä ja nostele leivälle ensin mozzarellasiivuja ja niiden päälle lämmin kana. Ruokajuomaksi sopii yllättävän hyvin esim. tumma olut.

Ostoslista kahdelle syöjälle voisi näyttää jokseenkin tältä:

400 g maustamatonta kanaa
1 kpl esipaistettu ciabatta (esim. Pirkan leipä oli aika isohko, riittää hyvin kahdelle)
3 kpl tomaattia
pestokastiketta
mozzarellaa
pinjansiemeniä
(valkosipulia)

Että tämmöistä tällä kertaa. Ai niin, sain tuossa perjantaina luettua Milan Kunderan teoksen "The Unbearable Lightness of Being". Ihan menettelevä teos, varmasti jos olisin nuorempana lukenut niin varsin vaikuttavanakin sitä saattaisin pitää, mutta tässä vaiheessa pidin sitä lähinnä viihdyttävänä eksistenttiaalisena liirumlaarumina. Ehkä siksi että monet tuon kirjan suurista oivalluksista on suhteellisen samankaltaisia kuin ne johtopäätökset joihin olen itse tullut jo aikapäiviä sitten. Kuten sanottua, joskus nuorempana olisin varmasti ollut varsin vaikuttunut tuosta kirjasta. Noh, huonompiakin kirjoja olen joutunut lukemaan, ja tämäkin on loppujen lopuksi varsin hyvä kirja, ei missään nimessä ajan haaskausta.

Mutta joo, eiköhän tämä ollut tässä tällä kertaa.