Helsingin keskustaan on tuossa kuluneen kesän aikana rantautunut joukko ihmisiä, joille ei suomalaisilta tunnu kovinkaan runsaasti sympatiaa heruvan, meinaan kerjäläisiä. Siis ihmisiä, jotka istuvat jossain kadunvarressa, porttikongeissa tai keskellä toria ja kerjää rahaa.

En sitten tiedä mikä on, mutta olen huomannut että en ole ainoa joka ei tätä ilmiötä sulata. Rupesinpa tuota sitten pohtimaan, koska kukapa haluaisi huomata muuttuneensa itsekkääksi kivisydämeksi? Sanoisin, että suurin syy siihen, miksi kerjäläiset ei Suomessa pitkään porskuta on suomalaisten perusluterilainen työmentaliteetti. Siipeilijöitä ei vain katsota hyvällä. Toisekseen, Suomessa on kustannetaan sosiaalituet veroista, jotka on varsin korkeat, eli katsotaan, että koska olemme kuuliaisia veronmaksajia, meidän ei tarvitse maksaa enempää. Ihan vain niinkuin äkkiä järkeiltynä...

Jos saman kadun varrella on katusoittaja ja kerjäläinen, ja Lailla 50 senttiä taskunpohjalla, ne sentit menee kyllä sen katusoittajan hyväksi ennemmin kuin sille kerjäävälle. Miksi? Koska se katusoittaja antaa niille rahoille jotain vastinetta edes.

Hyi kun olen muuttumassa kovaa vauhtia kapitalistiksi. Ei se väärinkään ole...