Huh huh, onpa taas tullut huhkittua oikeen hiki hatussa. Yhtä kokousta varten olen pari pinkkaa papereita monistellut ja pistänyt kirjekuoreen ja vielä oikeen korkeimman omakätisesti ne postittamoon kantanut ne kirjekuoret... Kaiken kukkuraks mun piti viel varata yhtä kokousta varten kahvitarjoilut! Kuinka ne kehtaakin laittaa mulle tommosen määrän töitä!

Reilu kerho, talossa toiset painaa duunia burn outin partaalla ja minä pyörittelen peukkujani...

Työmatka kesti tänään melkeen puoltoista tuntia ton lumimyräkän takia. On se sitten kumma miten suomalaiset on vajaassa puolessa vuodessa jotenki oppinu pois vuosikymmenien ajotavoilta. Onko tommonen myräkkä nyt niin ennen kuulumaton Suomessa, mitä häh? Tänä talvena ei ole kertaakaan vastaavaa ollu, mutta miten se musta vaikutti tänään bussissa vähän siltä, kuin koko stanan Tuusulanväylä ois ollu täynnä idiootteja jotka ei koskaan ole lumimyräkässä ajanu, sen verran verkkasta se meno oli. En nyt sitä väitä, ettäkö olis hirveetä haipakkaa pitäny mennä, hyvä että sääolosuhteet otettiin huomioon tilannenopeuksia arvioitaessa, mutta kun koko helkkarin pk-seudun liikenne oli mun mielestä aivan totaalisen kaaoksessa niin kuin ei lunta koskaan aikasemmin ois noissa määrissä nähty. This is Finland, for Pete's sake, lumi on enemmän sääntö kuin poikkeus, ei sen pitäis tommosta kaaosta aiheuttaa. Prkle.
No, maailma muuttuu, sille kai ei voi mitään, tämäkin muutos on kai vain hyväksyttävä.

Tahtoo jotain tekemistä!