Aamulla heräsin siihen että puhelin soi. Armas RP:nihän se siellä kyseli että pääsisinköhän mä hiukka aikaisemmin töihin, kun toinen oli soittanut olevansa kipee. Sanoin että joo, yritän, ja olinhan mä sitten siellä sen puolisen tuntia aikaisemmin. Mun RP on tehokkaampi kuin toi oma herätyskello. Ei sinänsä, se kyllä soitti kuitenkin ihan hyvissä ajoin, niin että ei ees ihan niin hirvee hoppu tullut kuin ois voinu.

Duunista ei sen enempää, samaa paskaa päivästä toiseen se kuitenkin on. Oppiipahan arvostamaan elämän pieniä iloja... Tai no, se nyt on opittu jo jokunen vuosi sitten... Noin niinkuin asiasta kukkaruukkuun siis...

Mun piti eilen käydä ostamassa joululahjoja, mut en mä sitten mitään lahjoja ostellu, itselleni vaan kaikkee. Kävin divarissa josta tarttu yks kirja (Hemingwayn "Across the River and into the Trees") ja yhen sonaatin nuotti... Sitten kävin ostamassa pari vyötä ja parit sukat ja yhdet housut. Kaikki nämä tosin sattuivat käteen alennus-hintalapuilla varustettuina, niin ettei tästä joulua edeltävästä itselle ostelusta jää turhan syntinen olo.

Nuoteista puheen ollen... Ovat muuten pirun kalliita. Köyhä huilisti rassukka menis ihan vararikkoon jos kaikki joutuis uusina Äffästä ostamaan... Jotenkin vaan en osaa maksaa päälle viittätoista euroa yhden kappaleen huilunuoteista, pianosäetyksestä ja mahdollisesta basso continuosta, jota suurella todennäköisyydellä en tule tarvitsemaan.

Ja hitto, mä unohdin ne joulukortit! No, mun kortit on kuitenkin menossa Suomen ulkopuolelle, ne saa sitten mennä postiin huomenna.