Tai no, arvostelu ja arvostelu, mutta tästä otsikossa mainitsemastani kirjasta ajattelin tässä postauksessa kirjoittaa...

Kuulun niihin toisten mielestä ehkä kapeamielisiin ja mielikuvituksettomiin ihmisiin, jotka arvostavat tiedettä ja kykyä itsenäiseen kriittiseen ajatteluun. Siksipä kaiken maailman hömpänpömppä Shop-a-holic -kirjat ei hirvittävästi minuun vetoa. Tämä Damiam Thompsonin kirja vetosi juurikin sen takia, että kirja käsittelee nykymaailman humpuukitieteen ja tiedon suosion ilmiötä. 

Thompsonin kirjoitustyyli ei ole pitkäveteisen tiedekirjan tyylinen vaan teksti on elävää ja taitavaa. Thompson viljelee läpi kirjan kevyttä sarkasmia, mikä monen mielestä saattaa tuntua hieman ylimieliseltä, itse koin sen lähinnä hupaisana.

Kirjassa käytetään paljon termejä, jotka saattavat olla lukijalle tuntemattomia, mutta termit selitetään tekstissä yleensä heti sen jälkeen kun niitä on ensimmäisen kerran käytetty. Thompson ei siis oleta että lukijat tuntevat termit, selittämällä ne lyhyesti heti niiden käyttämisen jälkeen hän tietää että myös lukijat tuntevat termit. Iso plussa.

Itse kirja käsittelee siis käsitettä "counterknowledge" eli karkeasti suomennettuna vastatietoa. Vastatieto on salaliittoteorioita, puoskarilääketiedettä, pseudohistoriaa ja humpuukitiedettä; siis valhetta joka leikkii olevansa tietoa. 

Vastatieto on viime vuosina nostanut suosiotaan useilla aloilla. Miten voi olla mahdollista, että suuri osa ihmisistä pitää mahdollisena sitä, että Yhdysvaltain hallitus olisi tietoisesti räjäyttänyt WTC-rakennukset tai että rakennuksiin iskeytyneiden koneiden ohjaksissa ei ollutkaan terroristeja vaan hallituksen palkkaamia agentteja? Koko ajatus on naurettava. Thompson laskee vastatiedoksi myös kreationismin, vaihtoehtoisen lääketieteen sekä pseudohistorian.

Thompson ei kirjassaan lähde pala palalta purkamaan kaikkia vastatiedon myyttejä. Kirjan tarkoitus on enemmänkin herätellä ihmisiä ihmettelemään ja ajattelemaan itse. Kirja peräänkuuluttaa siis kriittisen ajattelun taitoa, joka valitettavasti on turhan monelta päässyt hukkumaan, tai he eivät sitä ole koskaan oppineetkaan.

Kirja ei tosin vastaa siihen, miten vastatiedon julkaisijat pakenevat vastuustaan kuin koirat veräjästä. Miksi heidän annetaan päästä pinteestä?

Tapaus: Da Vinci -koodi. Täyttä fiktioita, tasoltaan toisinaan hyvääkin viihdettä, mutta ei missään tapauksessa faktaa. Silti tapaus, tai ehkä enemmänkin Da Vinci-koodin "innoittajana" toiminut Holy Blood, Holy Grail, on kerännyt suuren joukon seuraajia, jotka uskovat että Jeesus joskun ammoisina aikoina meni Magdalan Marian kanssa naimisiin ja he saivat lapsen ja blaablaablaa.

Ihmiset haluavat uskoa uskomattomaan. He haluavat uskoa olevansa juuri niitä ennakkoluulottomia, älykkäitä visionäärejä jotka tuovat jonkin suuren neroleimauksen suuren kansan nähtäväksi, tai jotka uskoivat siihen ennen kaikkia muita.

Ihmiset haluavat myös vastapainoa nyky-yhteiskunnan suoritus- ja saavutuskeskeisyydelle. Mitä kovempi maailma, sen pehmeämpiä ja uskomattomampia asioita ja teorioita ihmiset kaipaavat sen tasapainoksi.

Kannattaa lukea tuo Counterknowledge, se ei ole mitenkään vaikea kirja lukea.