... että ihmiset raahaa itsensä töihin/kouluun/mihinkälie vaikka minkämoisessa flunssassa ja kuumeessa tai vatsataudissa niin että varmasti puoli pitäjää saa tartunnan?

Opkun pj ilmestyi eilen toimistolle ja totesi ensisanoikseen että hänellä ei tänään välttämättä ajatus juokse kovin nopeesti kun hänellä on vähän kuumetta. No ai ei juokse niin nopeesti vai? Ei vissiin juossut ollenkaan, kun itsensä kuumeessa toimistolle roudas! Toinen sankari oli viime viikolla joutunut poistumaan luokasta kun oli voinut niin pahoin. Mikä ihmeen itsensä uhraamisen meininki ihmisillä on? "Kyllä minä jaksan, en minä nyt niin kipeä ole että kotiin pitäisi lepäämään jäädä. Sairastaminen on heikkojen hommaa."

Niin, siinähän tuo taisi tullakin, miksi sinne työ/opiskelupaikalle raahaudutaan vaikka pää kainalossa. Kun se olisi heikkouden merkki, jos jäisi kotiin potemaan. Tässä nykyisessa maailmantalouden tilanteessa, jossa lähestulkoon keneltä vain voi mennä työpaikka alta, ei paljon passaa heikkoutta näyttää, edes näennäistä. Koska mitä muutakaan selitystä tuolle on? Ihmiset on kuitenkin ainakin ymmärtääkseni koko ajan muuttuneet fiksummiksi kuin aikaisemmat sukupolvet, miten se on niin vaikeata ymmärtää että kun on kuumetta tai flunssa tai vatsatauti niin silloin jäädään kotiin, levätään muutama päivä että ollaan taas täydessä iskuvalmiudessa EIKÄ PISTETÄ VAHINKOA KIERTÄMÄÄN!

Nimimerkillä "Mulla olis parempaakin tekemistä kuin sairastaminen, prkele..."