Oli sitten yhdellä kurssilla vierasluennoitsija paikalla, kertoili meille työstään yrityksessä X ja sitten kommentoi meidän tuotoksia pariin case-tehtävään... Toisen ryhmän tuotos oli kuulemma oikein priimatavaraa, ammattimaista johdon assistentin työtä, kun taas meidän tuotoksemme oli muuten oikein hyvä mutta ulkoasu oli hänen mielestään keskeneräinen. No totta helvetissä se oli keskeneräinen kun me ei siihen mitenkään panostettu, kun tehtävänannossa ei puolella sanallakaan vihjattu että tämän tehtävän tuotokset sitten muuten kierää läpi puolet yritys X:n johtoportaasta ja niin, ranskalaiset viivat EI siis riitä vaan pitää olle huoliteltu ulkoasu, kansilehtineen ja kaikkineen.

Tuo luento oli sitten se viimeinen niitti mun tradenomiopintojen arkussa. Alta puoli vuotta tätä nyt on jäljellä, eli en minä keskenkään jätä, mutta en minä noita töitä rupea armeijan jälkeen tekemään, se on varmaa. Ellei joku kiva opku sat tarvitsemaan henkilökuntaa, silloin voisin toimistohommia harkita, muuten ei. Hyvä tutkintohan tuo on, ei siinä mitään, ärsyttää vain tuhlata 3,5 vuotta aikaansa alaan joka ei loppupeleissä kuitenkaan kiinnosta pätkääkään. Vitutus maximus. Motivaatio alan haastamattomuuden takia jossain aivan nollissa, tällä hetkellä tasona ehkä -20 tai jotain. Ei hyvä.

Vaan mitäs tekisin sen armeijan jälkeen. Yksi kaveri totesi aika ykskantaan, kun tästä asiasta keskustelimme, että hänelle on täysin selvää että mulle on tärkeetä tehdä jotain tyätä millä on tarkoitus, että se työ on haastavaa ja liikkuvaa. Sano että sen liikkuvuuden tärkeyden huomaa ihan jo meidän ryhmätöiden parissa työskentelemisestä. No, sitten totesin hänelle että olen ensi-hoitajan koulutusta harkinnut, johon tämä sanoi hyvin voivansa kuvitella mut ambulanssissa.

Vartiointialalle en jää. Tai no, varmana en sitäkään mene sanomaan, huomaan muuten 20 vuoden kuluttua olevani stevana jollain varastolla tai jotain muuta vastaavaa... Mut niin, ei se kuitenkaan ihan niin mielenkiintonen ala ole, ja ehkä mä kuitenkin mielummin olen ihmisten kanssa tekemisissä kuin suojelen tavaraa.

Päänsisäistä mullistusta tässä taas kyllikseen, eiköhän nämä tässä taas hetkiseksi olleet.