Ohi on, ohi on... ja niin edespäin... Ihan oikeesti hypin tasajalkaa riemusta kun tajusin että mähän pääsen kahden minuutin kuluttua kotiin. Ja kyllä, se on juuri niin tarkaa meillä välillä... Seuraavan kerran perjantaina ja sitten onkin taas viikonloppu töitä... Mun on pakko päästä nyt sinne kouluun että ois joku hyvä syy vähentää noita työtunteja... No, palkassahan se sitten viimeistään näkyy, vaikka ei sekään kyllä tällä alalla ole koskaan mikään päätä huimaava. 

Niin, nyt jo hieman rauhoittuneena tulee naureskeltua noille varsin pikkujutuille joista eilen vaahtosin. Mulla on hieman taipumus paisutella asioita joskus, varsinkin silloin kun suututtaa.

Heh, tänään se olin sitten minä joka olin se persuuksiin ammuttu karhu. On niillä ollu mussa kestäminen... Pitää varmaan pahoitella perjantaina, mulla on kuitenkin ihan kivat työkaverit, enkä halua että ne alkaa vihoittelemaan mulle niinkuin mä välillä vihoittelen sille RP:lle... Ei sinänsä, sekin oli tänään noussu väärällä jalalla sängystä, niin että niillä oli sitten kaks kestettävää. Voi parkoja.

Päivä pulkassa, nyt menen tekemään voikkaria, alkoi nimittäin huikomaan. Huomasin muuten että aina lopetan nämä kirjoitukseni lähes tulkoon samoilla sanoilla... Ei se mitään.