lauantai, 19. elokuu 2006
Yksi vuoro jäljellä...
Mun puhelimeni lähti sitten kolmatta kertaa huoltoon saman ongelman takia. Ilmoitin sille neidille siellä DNA:n liikkeessä että sieltä on sitten parempi tulla kokonaan uusi luuri tilalle, tai rahat takaisin. Ja tästä ei nyt enää neuvotella. Koko vikahan ei ole edes kulutuksen seurausta, vaan se puhelin on ollut alusta alkaen susi ja epäillä sopii saisiko kolmas huoltokerta sitä sen paremmin toimimaan. Niin että se on uusi, toimiva kappale tilalle (niin, siis semmoinen jolla voi vastaanottaa puheluita ja tekstiviestejä ilman useampien tuntien viivettä) tai minä otan yhteyttä kuluttaja-asiamieheen. Tällä kertaa sain sentään lainaluurin irti sieltä liikkeestä, ekalla kerralla en saanut edes sitä. Ja tiedänhän mä vielä senkin, että ei se ole sen myyjän vika että mun puhelimeni nyt sattuu olemaan joku maanantaikappale, ja parhaani tein etten tätä ärtyisyyttäni häneen purkanut. Katsotaan nyt miten tämä tästä kehittyy...
Keksin muuten tuossa eilen miksi suomalaiset ei opiskele enemmän venäjää. No, koska ne kirjat on niin pirun kalliita! Koulukirjojen kustantajat aikoo nähtävästi ihan tosissaan yrittää ajaa meikäläisen (ja monen muun opiskelijan) vararikkoon... Muistan kun lukioaikoinan valittelin lukiokirjojen hintoja, samaa valittelee pikkuveli tällä hetkellä, vaan enpä valittelisi enää. Kun lukiossa kirjojen hinta oli n. € 20 tai € 25, nyt yhdelle kirjalle (Venäjän kielioppi) olisi tulossa hintaa € 41,90! Liike-englannin kirja € 35,50! Just. Lukiossa en edes itse joutunut niitä kirjoja maksamaan, vaan vanhemmathan ne kustannukset kattoi... Voi huokaus... Joo, kirjastot on kivoja, ja aion niitä käyttää hyväkseni, mutta nuo ammattiopintojen peruskurssien kirjat kun kuitenkin kannattaisi hankkia, ihan viitekirjallisuudeksi tulevaisuutta varten, niin pakkohan niihin on investoida. Eikä kirjastot katso kovin hyvällä kielten oppikirjojen harjoitusten täyttämistä...
Nyt taidan mennä tutimaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.