Kolmen viikon loma otti sitten ja loppui lyhyeen viime tiistaina. Paluu ankeaan arkeen kävi suhteellisen tuskattomasti, kun sain maanantaina vihdoin keskusteluyhteyden kemmiin ja pääsin selville muutamista työn aloittamiseen liittyvistä yksityiskohdista. Ainoa asia joka hieman hankaloitti eloa ja oloa viime viikolla oli lievä unen puutos... Yritä itse päästä kolmivuorotyön unirytmistä kiinni kolmen viikon lomailun jälkeen! Ei onnistu ihan helposti se, sanonpa vaan... Kolme tuntia sain sitten lopulta nukuttua ennen ekaa työvuoroa... Maanantaina menen sitten elämäni ensimmäiseen yövuoroon... Mokkula pitäis hankkia että pääsis luppohetkinä nettiin, mutta ainakaan toistaseks mulla ei ole siihen vaadittavaa rahasummaa...

Joo... Ihan hupaisia kommelluksia ja juttuja on tapahtunu tossa viime viikon aikana... Polvi teki vähän turhan läheistä tuttavuutta Nesteen bensarekan kanssa kun kiipesin ohjaamoon tarkastusta tekemään, pirun hieno mustelma lopputuloksena. Musta on tässä tulossa aika haka autojen konepeltien availussa, jopa niinkin haka että tuli viime viikolla neuvottua yhdelle keski-ikäiselle suomalaiselle miehelle, miten uudenmallisen Ford Mondeon konepelti avataan (avataan etupuskurin logon alta avaimella, ei sisältä vivulla niinkuin valtaosassa autoista). Ensimmäinen kerta kun olen ketään neuvonut yhtään missään autoon liittyvässä asiassa ja sit se miekkonenkin nauroi siinä kaverilleen että on muuten ensimmäinen kerta kun naispuolinen henkilö neuvoo hänelle miten konepelti avataan. Pisti pikkasen hymyilyttämään...

Mut joo...

Uskomattoman huono omatunto iski tänään kun tajusin että olin yhden kavrun syndehipat merkannu väärälle päivälle ja sit kun soitin sille että hei, oliks ne tänään niin se sano että oli koko hipat peruuttanu. Ei kuulostanu hirveen iloselta immeiseltä, niin pitäs jollain kivalla tavalla muistaa sitä juhlan kunniaks. Se nyt on kuitenkin hyvä ystävä mulle.

Joo... Nyt menen tekemään itselleni jotain murkinaa tai keksin jotain muuta rakentavaa tekemistä...