... löytyi sitten hetkinen aikaa blogin päivittelylle.

Niin, viikon alussahan varmistui siis että mä tosiaan sitten pääsin opiskelemaan. Soittivat maanantaina ja kysyivät aionko ottaa paikan vastaan, etteivät turhaan lähetä kirjettä. Sanoin että aion todellakin ottaa paikan vastaan. Niin että musta tulee sitten opiskelija. Jee! Vaikka ala nyt ei välttämättä ole se ihan kaikkein lähinnä mun sydäntä, niin se on kuitenkin ammatillinen tutkinto ja mä olen vasta 25 kun valmistun, eli siinähän on aikaa lukea vaikka toinen tutkinto jos huvittaa. Sitäpaitsi, mä olen nyt kaks ja puol vuotta pyöritellyt peukaloitani niin sanotusti, eli on ollut aikaa miettiä mitä lähtee opiskelemaan. Mä en vahingossakaan pyri semmoiselle alalle jolla en pystyis tulevaisuudessa työskentelemään, niin että ans kattoa nyt mitä tämä koulu tuo tullessaan.

Vaikka noi viisinkertaiset maisterit onkin kieltämättä välillä ärsyttäviä, on niille kuitenkin nostettava hattua koska ne on jaksaneet vetää homman loppuun asti. Yks semmoinen asia joka ainakin mua risoo suunnattomasti on ihmiset jotka suoraan lukiosta tunkee yliopistoon täysin väärälle alalle ja sitten jättää homman puolitiehen. Toinen on tietysti ne jotka hakee johonkin vaan sen takia että ne haluaa sen opiskelijastatuksen, joilla on vielä vähemmän mielenkiintoa sitä alaa kohtaan... Vielä en ole onnistunut ymmärtämään sitä miks Opetushallitus ja muut ylemmät tahot on niin kovasti sitä mieltä että nuoret suoraan lukiosta yliopistoon vaan. Kumpi valmistuu nopeammin, opiskelija joka on kilttinä tyttönä/poikana pyrkinyt suoraan yliopistoon lukiosta ja pian tajuaa olevansa täysin väärällä alalla ja vaihtaa pääainettaan kahteen, kolmeen kertaan vai opiskelija joka on viettänyt välivuoden ja sinä aikana miettinyt että mitäs sitä nyt sitten oikeen tehdään tulevaisuudessa? Väittäisin että hän, joka on miettinyt asian loppuun valmistuu nopeammin. Tosin, toinen juttu mitä en ihan heti ymmärrä on tää ainainen kiire. Tajuton kiire kaikkialle. Nimimerkillä "suoritin lukion kolmessa ja puolessa vuodessa, olisin jäänyt koko neljänneksi vuodeksi mutta kun kursseja ei riittänyt".  

Just. Mitenköhän minä noinkin kauas alkuperäisestä aiheesta päädyin... Sitä sietää miettiä. Saisin tohon aiheeseen uppoamaan varmaankin huomattavsti enemmän aikaa ja tilaa, jos nyt en kuitenkaan tällä kertaa. Taidan hakea toisen kupillisen kahvia. Tiedättekö muuten mikä on hyvän kahvin salaisuus? Puhdas pannu ja raikas vesi. Niinkin helppoa.