Iltalehden nettisivujen vilkaisu johti seuraavan otsikon bongaamiseen: "Turva-alan ammattilaiset Ylelle: Miksei eduskunnan vartijoilla ole aseita?" Laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista (12.4.2002/282) määritellään ne tehtävät, joissa vartijalla on oikeus kantaa asetta, ja yksi näistä on kohteet, joilla on erityistä yhteiskunnallista merkitystä. (Lisäksi aseen kantamiseen työtehtävissä vaaditaan erityinen koulutus sun muut asianmukaiset luvat) Artikkelissa turvallisuusalan asiantuntijat ihmettelevät että eikö Eduskunta ole juuri tämmöinen yhteiskunnalisesti merkittävä kohde ja toteavat vielä samaan hengenvetoon että Suomessa turvallisuussuhkien ennakointi on täysin lapsenkengissä. Eduskunnan turvallisuusjohtaja Jukka Savola vastaa Eduskunnan luottavan enemmän teknisiin välineisiin, kuin tuohon Jenkkilästä tuttuun "aseistettu äijä joka kulmalla" -metodiin.

En ole turvallisuusalan asiantuntija, kuten arvovaltaiset artikkelin kommentaattorit (Mikä vtun FinSec? Never heard... Ja toisena kommentaattorina joku Turhatiimin pomo?), mutta olen turvallisuusalan työntekijä, ollut sitä jo useamman vuoden. Vaikka aikaisemmin tuo työnteko on keskittynyt tuonne kansainvälisen siviili-ilmailun turvaamisen puolelle, tähän on nyt liittynyt myös tämä vartiointipuoli erilaisissa kohteissa. Alan uutisointia tulee seurattua (kuten tästä blogistakin ilmenee) ja yleensäkin tykkään pysyä kärryillä alani asioissa. Eli kun kommentaattoreiksi kerran kelpuutetaan ketä vain niin minä kans, minä kans, minä kans!

Kyllä, LYT tosiaan sanoo että vartijoilla on tietyissä tehtävissä oikeus kantaa asetta. Nämä tehtävät ovat henkilösuojaustehtävät, arvokuljetustehtävät sekä yhteiskunnallisesti merkittävissä kohteissa työskentelevät. Tällaiseksi yhteiskunnallisesti merkittäväksi kohteeksi nämä IL:n kommentaattorit nyt kokevat siis Eduskunnan. Ja mikäs siinä, onhan Eduskunta sinällään yhteiskunnan kannalta merkittävä instituutio, mutta... mutta, mutta... Eduskunnan yhteiskunnallinen arvo johtuu sen työntekijöiden työpanoksesta yhteiskunnan hyväksi, eli kärjistäen perustuu tuotettuun palveluun. Semmoinen yhteiskunnallisesti merkittävä kohde, jossa Suomessakin aseistettuihin vartijoihin saattaa törmätä on esim. ydinvoimalat, sillä niiden yhteiskunnallinen arvo perustuu sen tuottamaan tuotteeseen, eli sähköön. Puhumattakaan mahdollisista vahingoista ympäristölle ja muulle yhteiskunnalle, jos vihulainen pääsisi moisen kohteen ilkeämielisesti tuhoamaan. Kansanedustajat ja ministerit voidaan aina kipata evakkoon johonkin bunkkeriin jos niikseen tulee, ydinvoimalan toimintoja on hiukan hankalampi lähteä siirtämään.

Mitä taas tulee tuohon Eduskunnan turvallisuusjohtajan kommenttiin aseistetuista jampoista joka kulmalla, niin komppailen kovasti. Yhdysvalloissa on joku kummallinen fiksaatio noihin aseisiin, että ne mukamas luovat turvallisuutta. Kilinkellit! Mahtaa olla vaarallinen paikka kun siellä kerran ei ilman torrakkoa pärjää! Aseistettu turvamies jossain ministeriössä ei luo turvallisuutta, hän luo näennäisen turvallisuuden tunteen. Kilpavarusteluun kun ei parane lähteä. Jos meidän vartijoille laitetaan aseet käteen niin pitää muistaa että myös vastapeluri varmasti pystyy tahtoessaan varustautumaan kahta kauheammilla aseilla. Tästä syystä harva arvokuljettaja kantaa asetta, vaikka saisivatkin. Mikään ei ole arvokkaampi kuin ihmishenki ja sitä arvotavaraa ei lähdetä oman hengen uhalla suojaamaan, kun kaikki on kuitenkin vakuutettua.

Toki siinä kommentaattorit Manninen (FinSec) ja Nyström (Turvatiimi) ovat oikeassa, että ennakointia saa ja pitää harrastaa ja "kaikkia poliitikkojen saamia nettiuhkauksia" ei saa ottaa "kylähullujen ja teinipoikien päähänpistoina." Näihin pitää suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella, mutta paranoidiksi ei pidä ryhtyä. Toisaalta Suomi on siitä enemmän kuin hieman ristiriitainen paikka, että yhtäältä turvallisuusala nähdään yleisesti ottaen lelupoliisien ja kaiken maailman pullistelijoiden suojatyöpaikkoina, mikä puolestaan johtaa siihen että oikeasti asialliseen keskusteluun turvallisuudesta ei lähdetä."Se nyt vaan on noiden hössötystä, ei täällä meillä Suomessa mitään koskaan tapahdu." Yksityiset vartiointifirmat nähdään jonkimoisena piruna ja vartijat ylipäätänsä on tuhia. Toisaalta siten yritettään löytää alalle niitä asiallisesti ja ammattiylpeydellä hommansa hoitavia vartijoita, koska totta on sekin että alalta läytyy monta mätää omenaa, jotka hankaloittavat työn arvostuksen nostamisen kansan syvin rivien keskuudessa.

Keskustelu alan arvostuksesta sikseen, mitä hyötyä niistä aseista sitten olisi? Ei mitään. Kuten jo todettu, oma varustautuminen johtaa vääjäämättä kilpavarusteluun ja siihen ei missään nimessä pidä sortua. Jos joku yrittää Eduskuntaan ase taskussaa, se torpataan turvatarkastukseen. Jos joku taas päättää Eduskuntaan IED:n kanssa (IED = Improvised Explosive Device, saattaa vilahdella englanninkielisessä Irak / Afganistan -uutisoinnissa) niin sekin torpataan sinne ovelle. Ja jos se taas saa päähänsä räjäyttää Eduskunnan jo siinä ovella, niin siinä ei hirveästi vartijan aseistuksella asiaa paranneta. Eli hyödyt aseistetuista vartijoista eivät millään tavalla ole suhteessa niihin haittoihin. 

Ainakaan minun mielipiteestäni, mutta minähän en ole mikään asiantuntija...