Mulla on tällä hetkellä varmaan kuus eri kirjaa kesken. Jostain kumman syystä en osaa lukea kirja kerrallaan, vaan aina vähän sieltä täältä. Vähän niinkuin musiikin kanssa, mielialan mukaan. Silloin kun ottaa päähän mä luen jotain Hemingwayn kirjaa, välillä sitten taas tekee mieli lukea jotain enemmän todellisuuspohjaisempaa, sitten tulee taas niitä kausia kun pitäis saada lukea jotain huvittavaa ja listahan jatkuu. En muuten tiedä mistä syystä toi Hemingwayn tuotanto on just semmoista tavaraa että se selkeyttää mielen ja rauhoittaa meikäläistä, ehkä se on se suoraviivaisuus, tiedä häntä. Mutta niin, keskeneräisiä lukuprojekteja on siis kertynyt muutama...

Ensimmäisenä mainittakoon Tom Wolfen "I Am Charlotte Simmons", opus jonka ostin joku aika sitten lohdutus-ostoksena. Tähän mennessä olen tykännyt. Nälvii amerikkalaista yliopisto-maailmaa ja opiskelijoiden elämän menoa. Eikä koskaan ole yhtään haitaksi että pystyy samaistumaan päähenkilöön. Tän tyylinen kirjallisuus kuuluu tällä hetkellä muutenkin mun suosikeihin. Tunnustaudun sarkasmin faniksi. Haastakaa oikeuteen... (Eikä muuten taatusti tuo repliikki pure suomeksi yhtä hyvin kuin engelskaksi...)

Sitten... Ethan Hawken "Ash Wednesday". Olin siis kiinnostunut miten näyttelijältä sujuu kirjan kirjoittaminen. Sujuuhan tuo, täytyy myöntää. 

Muuta... Åsne Seierstadin "With Their Backs to the World". Åsnen ensimmäinen-viimeisin kirja... Juttu menee niin että silloin joskus hamassa muinaisuudessa (osapuilleen vuonna -99) neiti (rouva? en tiedä...) Seierstad otti ja julkaisi kirjan näkemästään Serbiassa. Palasi myöhemmin ja teki lisäyksiä. Kävi välillä Irakissa ja Afganistanissa, kirjoitti kirjat molemmista maista ja palasi taas Serbiaan. Eli kirja on tavallaan sekä ensimmäinen että viimeisin... No joo, kuitenskin... On lukenut sekä Kabulin kirjakauppiaan että "Hundred and One Days", molemmat on erittäin hyviä, joten odotukset on kovat. En ole pettynyt, ainakaan vielä. Onhan tuota opusta vielä jäljellä, mutta tuskinpa sieltä nyt mitään hirviän kauhian kamalaa paljastuu.

Olen useaan kertaan ilmoittanut että minähän en chicklittiin senttiäkään uhraa. No, en uhrannyt nytkään, vaikka mulla olisi Lauren Weisbergerin "The Devil Wears Prada" laukussa metrolukemisena. Lainakirja yhdeltä duunikaverilta. Ihan kikatuskirjahan se on, semmoista sopivaa aivotonta viihdettä työvuoron jälkeen, eiköhän tuo tule luettua. Aiheena pomo helvetistä... Mistäköhän tässä on viime aikoina tullut raivottua...? Ei sinänsä, ERM ja mä tullaan taas vaihteeks jopa ihan toimeen. Ans kattoo nyt, ens viikolla mä taas kuitenkin taon päätäni seinään vuoron päätteeks...

Jees... Siitä To Be Read listasta sitten jonain toisena päivänä...