Veera Luoma-ahon artikkeli ylioppilaslehdessä (linkki) sai minut pohtimaan aktiivitoimintaa noin niinkuin yleisluontoisesti ja omassa ammattikorkeakoulussani.

Aktiivitoiminta on hauskaa. Kivenkovaan väitän edelleen että aktiivitoiminta kannattaa aina. Opiskelija-aktiivina olen tietoinen ja ymmärrän monia kouluni prosesseja paremmin kuin kukaan tavallinen riviopiskelija, olen oppinut huomattavasti laajemman skaalan taitoja kuin moni tavallinen opiskelija, ja mikä kaikkein tärkeintä, sosiaalinen verkostoni on kymmenen kertaa laaja-alaisempi kuin tavallisen opiskelijan.

Eräs vuosikurssillani oleva kiroili tuossa jokin aika sitten sitä, kun koulu ei päästä häntä enään vaihtoon ensi syksynä. Koko ammattikorkean pataluhaksi haukkui tuo neiti ja monet kaverinsa sen kun komppailivat. Itse katselin sivusta ja pyörittelin päätäni, aktiivitoimijana suhteellisen perusteellisesti ymmärtäen miksi kielteinen vaihtopäätös oli neidille tullut. Ensinnäkin, ko. neiti suorittaa tällä hetkellä opinnoissaa viimeistä lukukautta, ainakin tutkinnon suositellun suoritusajan mukaan. Kaikki muut kurssit on kasassa, opinnäyte plakkarissa, ei muuta kuin opiskelija ulos talosta ja työelämään. Koulu saa jokaista aloittavaa opiskelijaa kohden tietyn rahamäärän, jonka on laskettu kattavan opiskelukustannukset tuolta tutkinnon suorittamisen suositusajalta. Sen jälkeen kaikki on koululle tappiota. Ihmettele siinä sitten, miksi eivät enään viimeistä lukukauttaan opiskelevaa ole päästämässä vaihtoon. Opintosuunnitelmassa on myös suositukset siitä, koska kannattaa lähteä vaihtoon, ja se on 4. lukukausi, ei seitsemäs... Myöhäisherännäisyys ei siis vaihtoasioissa kannata...

Kun amk:sta lähdetään työharjoitteluun, oletettavaa on että opiskelijalla on tietty määrä taitoja, joita on tarkoitus soveltaa käytäntöön. Vaan mitä jos opintosuunnitelmassa semmoinen omalle tutkinnolleni keskeinen asia kuin kokousten järjestely ja kokousasiakirjat tulee vasta työharjoittelun jälkeen? Harjoitteluun lähtiessämme, suurin osa ko:ni opiskelijoista ei ollut koskaan toiminut kokouksen sihteerinä tai kirjoittanut pöytäkirjaa. Vaan aktiiviopiskelija onkin eri opiskelija, hallituksen kokoukset, pöytäkirjat, esityslistat ja kokouksen käytännöt ovat meille arkipäivää. Opiskelijakunnassa toimiva saattaa myös törmätä semmoisiin asioihin kuin henkilökunnan rekrytointi, yhteistyöyritysten kanssa neuvottelu, tilinpäätöksen tekeminen, tilitoimiston valinta ja oikeustoimiin ryhtyminen.

Päivän sana on verkostoituminen. Sitä vissiin ihan opetetaankin joissain kouluissa (en sitten tiedä miten), mutta vähintäänkin siihen rohkaistaan kaikkialla. Oma verkostoni käsittää kattavan otannan oman koulutusohjelmani opiskelijoita, tietojenkäsittelijöitä, toimittajia, tavallisia liiketalouden tradenomeja, restonomeja, sairaanhoitajia, tulevia dippainssejä, sosionomeja...

Aktiivitoiminta vaatii paljon. Paljon työtä, paljon aikaa, paljon kärsivällisyyttä, paljon puhdasta pokkaa ja paljon itsensä peliin pistämistä. Kiitoksena saamme... noh, satunnaisen kiitoksen, siinäpä se. Tämä on vapaaehtoistoimintaa puhtaimmillaan, ihan vain toiminnan ilosta. Tai ainakin itselleni se on sitä. Moni on kysynyt suoraan, että miten jaksan kaikkien koulutoimieni, luottamustoimieni (4 kpl) ja vielä ansiotöiden kanssa, johon vastaan että kun muuten olisi niin pirun tylsää.

Niin että tervetuloa aktiiviksi vain! :D

Ai niin, hain sitten sinne ensihoidon koulutusohjelmaan. Pääsykoekirjan kävin ostamassa eilen, sitten ei muuta kuin lukemaan... Saas nähdä miten noiden trade-opintojen kanssa käy kun sai jotain oikeesti kiinnostavaa luettavaa... Mikä tarkoittaa sitä että seuraavassa koulussa odottaa toinen opiskelijakunta! Jipii!