Siis en minä omasta mielestäni ole mitenkään epäsosiaalinen! Hyvänen aika, kun työn puolesta jo on kasvokkain useamman kymmenen ihmisen kanssa, siinä ei epäsosiaalinen kovin pitkään kestäis. Jaksan olla hauska ja hyväntuulinen, kavereiden keskuudessa. Kai mä olen sitten vaan pikkasen ujo... Jos joku muu aloittaa keskustelun, niin kyllä mä sitten puhua pölpötän, toisinaan enemmän kuin ois tarve...

Niin, tämä aihehan tuli mieleeni tässä tänään metrossa istuskellessani... Tänään olen keskustellut yhden ihmisen kanssa. Olin siinä tulossa huilutunnilta, ihmisten ympäröimänä, ja koko päivänä en ole puhunut kenenkään muun kuin huilunsoitonopeni kanssa. Että näin. Helsinki on varmaan yks niistä tosi harvoista kaupungeista joissa on oikeasti mahdollista poistua kodistaan useammaksi tunniksi ja palata takaisin puhumatta ainoankaan ihmisen kanssa. Niin että se siitä sosiaalisesta kanssakäymisestä. Huvittavinta koko jutussahan on se että mielelläni kyllä puhuisin siinä matkan varrella edes jonkun kanssa, kotona kun ei oikein ole ketään juttukaveria. Näitä yksinasumisen kiroja... No, täytyy kai ruveta puhumaan itselleen, tiedänpähän ainakin puhuvani jollekulle fiksulle.

Nyt menen tekemään ruokaa, alkaa olla nälkä.