Tässä sitä taas ollaan, uusi viikko ja uudet kujeet... Neljän päivän työviikko, kiitos pääsiäisen, ja TJ-luku sen kuin pienenee. Oi onnea.

Olen tässä kevään mittaan kuluttanut päiviäni mm. semmoisen sivuston kuin Aasiakas.net:in parissa, joka on siis blogi-periaatteella toimiva asiakaspalvelijoiden tilityssaitti joidenkin asiakkaiden ääliömäisyydestä. Entisenä hamppariravintolan työntekijänä noita aspojen tilityksiä oli aluksi suhteellisen hauska seurata, tuolla on joukossa oikeesti muutamia tosi helmiä kirjotuksia joissa on asiallisesti, muttein kuitenkaan sanoja säästelemättä, purettu painetta melkein kaikilta mahdollisilta asiakaspalvelun sektoreilta. Muutama "Finnairin tullipoliisikin" (eli siis turvatarkastaja) löytyy tuolta... Jostain syystä me vain ei saada yhtään niin paljon sympatiaa kuin nuo lukemattomat ravintoloiden ja kaupan kassojen aspat... No joo, jospa sitä vaikka palaisi asiaan...

Viime aikoina olen tuolla huomannut myös sen, miten ääliöitä aspojenkin joukosta löytyy. Teki asiakas sitten niin tai näin, niin aina hän kuitenkin tekee sen näiden mielestä väärin päin, kun ei edes tervehdystä osata oikein sanoa. Tässä tänä aamuna osui sitten silmiini taas yhden tarjoilijan länkytys tipeistä ja siitä, miten suomalaiset juntit ei osaa antaa tippiä ravintolassa. Kirjoituksesta jäi semmoinen kuva, että kunnon tipin kun jätät tarjoilijalle, niin sen rahan edestä tarjoilija kestää aivan mitä tahansa asiakkaalta, mukaan lukien kiroilua, nipistelyä ja muuta sivistyneen ihmisen mielestä täysin asiatonta käytöstä, ja tekee sen vielä hymyn kera. No, Lain luontainen uteliaisuus vei voiton, ja aivan pakko oli sitten lukea kirjoituksen kommentit, jota oli pitkästi päälle puolen sataa.

Yksi juttu, joka tuli sitten mieleen niitä kommentteja lukiessani, oli se, miten aspojen valituksiin yleensä suhtaudutaan varsin nuivasti, ja muistutetaan auliisti, että "itsehän olet alasi valinnut" ja "jos ei kelpaa niin vaihda alaa". Entä jos se alanvaihto ei olekaan ihan niin helposti sanottu kuin tehty? Etenkin nuorten on hyvin vaikea saada yhtään mitään muuta työtä kuin aspa-duunia, oli sitten kuinka luonteeltaan siihen sopimaton. Ja valituskaan ei nähtävästi auta, kun osa kommenteista on juuri noita "vaihda alaa" -kommentteja.

Empiirnen tutkimustulos: suurin osa ihmisistä valittaa töistään. Myös minä. Selaat tämänkin blogin kirjoituksia riittävän pitkälle menneisyyteen niin voi turkanen sitä ryöpytystä. Ja tämäkin työ, jossa nyt olen, siisti sisätyö jossa ei asiakkaista tietoakaan, saa aikaan valituskirjoituksen toisensa perään. Lasken päiviä kesäkuuhun, ja heinäkuussa palaan takaisin "Finnairin tullipoliiseihin". Älytöntä.

Johtopäätös: haluan tehdä työtä jolla on joku tarkoitus. Uskaltaisinpa jopa väittää, että suurin osa aspoista olisi samaa mieltä, sillä asiakkaiden palveleminen on työtä, jolla on tarkoitus. Toiset ruokkivat ihmisiä, toiset siivoavat paikkoja, toiset huolehtivat turvallisuudesta, mutta loppujen lopuksi he kaikki tekevät arvokasta työtä. Ihmekös tuo, jos aliarvostettu, kynnysmatoksikin joskus luultu aspa saa joskus tarpeekseen.

Sinänsä hyvä juttu tämä Suomen suhteellisen tasa-arvoinen yhteiskunta (en nyt mene mihinkään palkkaeroihin tässä), sillä se turvaa toimeentulon aspalle mysö silloin kun sattuu huono päivä kohdalle. Onhan se väärin, että toinen asiakas voi joutua kärsimään edellisen asiakkaan vittumaisuudesta, mutta mielestäni on aivan yhtä väärin, että aspa joutuu kärsimään sen ääliön vittumaisuudesta ylipäätänsä. Ihmisiä ne aspatkin ovat, eivät kynnysmattoja, eivät koneita, vaan ihan lihaa ja verta ja luuta ja nahkaa.

No joo, eiköhän tässä  nyt ole taas tullut vuodatettua tarpeeksi tämän päivän osalta. Tähän minulla on taas ollut aikaa uhrattavana. Työtä jolla on tarkoitus ja nin edelleen...