Onpahan taas ollut viikko, jonka siis kruunaavat viikoksi kylään saapuvat saksalaiset vieraat. Tulevat siis meitin amkin partnerikoulusta Dresdenistä, oikein sytämmellistä porukkaa ei siinä mitään. Tällä hetkellä täällä vaan kun on siis 4 kissaa, koira, kolme saksalaista sekä Ada ja minä, eli meno on kyllä sen mukaista... No, eiköhän tästä vielä viikko härdelliä selvitä, sitten hellittää vähäksi aikaa... toivottavasti.

Niin, viime viikko oli tosiaan aikamoista haipakkaa. Kokeita, palavereja, tapahtumia ja sitä rataa. Hämeenkadun Appro oli ihan ykkönen, mieletömän hauskaa oli, ensi vuonna taas uudestaan. Tulipa taas vedettyä suoraan kouluun kulkematta lähtöruudun, tai siis kodin, kautta. Työharjoitteluinfossa pilkin aika olan takaa, mene ja tiedä sitten mitä se koordinaattori oikein ajatteli, ei kylläkään katsonut kovin hyvällä... Hei, ainakin minä vaivauduin paikalle, Ada jäi vielä Manseen vaikka sen piti tulla puhumaan jopa jostain! Niinpä niin...

Pitäis hiukka syventyä tuohon venäjäänkin taas vaihteeksi. Huomenna olisi kyrilisen translitteroinnin loppukoe ja tiistaina liike-venäjän perusteiden välikoe... Ei kiva. Saas nähdä miten sen liike-venäjän kanssa käy, etenkin kun nyt tulee taas harrastettua tätä saksan kielikylpyä näiden vieraiden kanssa.

Jees, taidanpa taas mennä alakertaan leikkimään sosiaalista. Kohta lähdetään tekemään kolmas keikka lentokentälle hakemaan se kolmas neiti. Tuttuja näkee siellä, mutta samalla tulee hirveä kaipaus takasin töihin sinne. Veri vetää lentokentälle ja silleen. Ei se väärin ole, mutta ottaen huomioon millasta skeidaa se duuni joskus on, niin hulluhan mä olisin jos sinne menisin takaisin, olkoonkin että duunikavereista suurin osa on niin mahtavaa porukkaa että parempaa saa hakea.