Voi taivahan talikynttilät mitä suunnitelmia sitä opiskelualavalinnassaan epäonnistuneen tradenomiopiskelijan päässä näin myöhään su-ma -välisenä yönä liikkuukaan. Koska osa näistä on ihan varteenotettavia vaihtoehtoja, puranpa hieman ajatuksiani tässä, jotta voin joskus tulevaisuudessa sitten palata taaksepäin katselemaan ja toteamaan, että voi kunpa joku olis tuonkin jälkeen mua vetänyt pataan ja takonut järkeä päähän...

No joo... Vaikka tulevaisuus on suurilta osin avoin, on muutamia asioita joita tiedän varmasti.

Asia 1: Armeija. Sinne menen ja siellä olen ja siinä on taas vuosi aikaa mietiskellä, notta mitähän sitä aikuisena tekisi. Jos pääsen RDF-joukkoihin, lähden vielä siihen päälle johonkin kv-tehtäviin, jos en niin sitten en.

Asia 2: Haluan tehdä työtä jolla on tarkoitus. Kai jokainen ihminen haluaa tuntea itsensä tärkeäksi, mutta jostain syystä mulla on tuo vietti aina ollut erityisen voimakas. Haluan olla hyödyksi.

Asia 3: Toimistohommiin minusta ei ole. Lievä ADHD-tapaus kai olen, mutta oikeasti 3-vuoroduunit sopii mulle ja tykkään niistä. Siistiä sisäduuniakin on tullut testattua, hermot melkein meni. Tarvitsen tekemistä, äksöniä niin sanotusti. Hommassa pitää olla tekemisen meininkiä, muuten rupean hankalaksi. Idle hands are the Devil's playthings.

No, nyt sitten niitä aamuyön pimeinä tunteina iskeneitä älynväläyksiä...

Vaihtoehto 1: Jään turvallisuusalalle. Tulevaisuudessani nelikymmpinen, kuusikymppinen,jv, tkp, kaasu, VAT, TVEAT, koko arsenaali. Ei mahdoton ajatus, vaan eipä myöskään järin houkutteleva. Ala sinänsä on täynnä loistotyyppejä, vaan kun homma pyörii kuitenkin lähinnä tavaran / omaisuuden turvaamisen ympärillä, ihmisten kanssa on tekemisissä lähinnä metrovartijat ja myymälävartijat ja niihin hommiin en rupea, se on varmaa. Ja jossain respassa tylsistyisin ihan taatusti. Plausible, but not probable.

Vaihtoehto 2: Joku opku-duuni. Mikä on todennäköisyys, että joku opku sattuisi kesällä 2010 hakemaan pääsihteeriä? Aika pieni. Ja noihin hommiin tuskin lähtisin kovin kauas pk-seudulta kumminkaan. Työ vois olla hauskaa ja vaihtelevaa eikä varmaan ainakaan tylsää, mutta ehkei kumminkaan. Plausible, but not probable.

Vaihtoehto 3: Rajavartiolaitos tai tulli. Armeijan jälkeen voisivat hyvinkin ottaa, ei lainkaan poissuljettu ajatus. Näitä hommia voisin tehdä muuallakin kuin pk-seudulla. Plausible.

Vaihtoehto 4: Lähden lukemaan ensihoitoa. Tämä on ehkä tällähetkellä se kaikken houkuttelevin ajatus. Ensihoitajan hommat on kiinnostaneet pitkään, tunnen riittävän monta lanssaria voidakseni sanoa että minulla ei ole harhakuvitelmia työstä. Työ olisi mielenkiintoista, ihmisläheistä, haastavaa ja vaihtelevaa. En ole sitä ihmistyyppiä joka jähmettyy nähdessään pisaran toisen ihmisen verta ja osaan pysyä rauhallisena. Ensihoitajan koulutus antaisi pätevyyden toimia myös teho-osastolla sekä ensiapupolilla, eli ei olisi rajoittunut siihen yhteen osa-alaan. Very plausible and probable.

Tiedän, että ensihoitajan koulutusta tarjotaan ainakin Metropoliassa (so not going there!) ja Saimaan ammattikorkeakoulussa. Olisiko kukaan kiinnostunut jakamaan kokemuksiaan ko. paikasta? Metropoliasta olen kuullut jo aivan riittävästi tietääkseni, että sinne ei kannata mennä (jos sairaalasta tulee viestiä että heidän harkkareita ei haluta sinne koska niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, ei kannata) mutta tuo Saimaa vaikutti ihan toimivalta. Olenko väärässä?

Vaihtoehto 5: Ruokatuotannon restonomi. Pelkään pahoin, että tämä idea on kuolleena syntynyt. Tykkään tehdä ruokaa, mutta en ehkä kuitenkaan niin paljon että voisin tehdä sitä työkseni. Rakkaan harrastuksen muuttaminen työksi voi joissakin tapauksissa onnistua, itselläni se on vain yleensä johtanut kaiken kiinnostuksen ehtymiseen.

Tässäpä näitä taas oli. Peter Pan -syndrooma ei onneksi ole tarttuvaa, ainakaan tietääkseni, muuten joutuisin pysymään neljän seinän sisällä aivan liian pitkään.