No niin, nyt sitten jotain, mitä ihmiset ei ikinä sulata: palvelualan työntekijän valitusta. Olkaa hyvät.

Niin, nuoren duunarin vapaathan harvemmin osuvat juuri viikonloppuun... Olipa sitten työviikonloppu suoraan helvetin perukoilta, noin niinkuin nätisti sanottuna. Johtuu mistä? No, Harry Potteristapa tietysti! Eilinen nyt ei ollut ihan niin paha, mutta tänään... Kolme työntekijää, koska sunnuntaille ei vain oteta neljättä, ei vaikka asiakkaat kuinka valittavat henkilökunnan puutteesta. Ärsyttävintähän koko hommassa on se että ne aina valittavat juuri meille kassalla oleville, jotka ei asialle yhtään mitään voi. Siis ei yhtään mitään! Me voidaan sanoa pomolle että nyt on vähän turhan vähän duunareita, ja se sanoo että voi voi. Valittakaa sinne kenttäpäällikölle! Lisää duunareita töissä tarkoittaa vähemmän stressiä yhdelle henkilölle tarkoittaa PAREMPAA PALVELUA! Että näin.

Koko päivä lähti käyntiin kivasti pikku pyrähdyksellä metrolle. Ottaen huomioon etä kyseessä on kolmas aamu putkeen kun tämän pyrähdyksen suoritan, alkaa se ottaa jo pannuun. Vika on tietysti tässä kohtaa vielä itsessäni, mutta silti. Kiva kiva. Pääsen töihin ja kas, pomo on yhtä hyvällä tuulella kuin persuuksiin ammuttu karhu. Jep jep, hyvin menee. Avaamisesta alkaen jonoa pukkaa tasaisesti, ei edes ehdi pitää nestetasapainoa yllä, joka noissa oloissa ei kuitenkaan ole mikään hirveän hyvä juttu. Otin kuumat kahvit kädelle, hyvä ettei kaatunut asiakkaan päälle sentään... Sattui vaan hieman, mutta jono ei anna armoa, eli paahdetaan vain eteenpäin. Lastenhoitohuoneen avain on taas jäänyt teille tietymättömille, josta syystä eräs asiakas pahoitti minulle mielensä. Ehdotti hankkimaan kopion. Muuten hyvä idea, mutta se kadonnut kappale ON se kopio. Eräs asiakas oli tyytmätön jäätelönsä soossiin, joten lupasin uuden. Hänellä ei ollut aikaa sitä odottaa, joten otin nimen ylös jotta hän voi sen myöhemmin noutaa. Asiakkaan seuralainen suutahti kun ei ollut antaa asiakkaalle mitään lappua, kai hän olisi sitä vakuudeksi kaivannut. Näin ikkään...

Pitkin päivää lenteli lusikoita pitkin pöytiä, tipahteli sitä sun tätä, ja huominen ois vielä tätä työputkea jäljellä. Tää on ihan silkkaa sisua, prkl.

Ja jos nyt joku on sitä mieltä että mähän olen asiakaspalvelija, mun pitäsi tää kaikki kestää, niin sanon että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Suomalaiset ei tykkää kun palvelusväki alkaa mekkaloimaan ja vaatimaan inhimillisempää kohtelua. Kaikkea sitä ihminen tekee rahan eteen...

Että näin tänään. Huomenna jo positiivisemmalla mielellä, on nimittäin kolme päivää vapaata sen jälkeen.